Ehkä tästä ikäkriisistä päästään yli. Sen sijaan en pääse yli Subiacosta, paikallisten kesken Subista, esikaupunkialueesta jonne yksi aurinkoinen päivä suuntasin seikkailemaan. Voihan toki olla, että täydellinen sää ja jo valmiiksi korkealla ollut mieliala vaikuttivat siihen miten paikan koin, mutta kyllä tossa pienten kirjakauppojen, vanhojen rakennusten ja kiireettömän fiiliksen kaupunginosassa jotain ainuutlatuista oli pakko olla. Kuvat jäi kokonaan ottamatta, ensi kerralla sitten. Onpahan ainakin syy palata sinne uudestaan.
Kiertelin ihan rauhassa, mulla ei ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa koko päivälle. Subiacon jälkeen suuntasin vielä Perthin keskustaan, kävin syömässä yhdessä mun suosikkipaikoista - Sumo Saladin salaattibuffetissa. Kävin pienellä kävelyllä satamassa ja vaan katselin ympärilleni. Oli vapauttavaa vaan kierrellä ympäri tätä ihanaa kaupunkia ihan omalla ajallaan ilman mitään ihmeellisempää tarkoitusta. Välillä tekee hyvää viettää aikaa yksin, itse nautin sillon tällöin siitä kun saa vaan vaeltaa omien ajatuksiensa kanssa. Olla tuhansien ihmisten ympäröimänä, mutta silti yksin. Samalla tykkään salakuvailla kiinnostavan näköisiä ihmisiä, voisin joku päivä esitellä Perthin katukuvaa täällä bloginkin puolella.
Perthin, kuten monen muunkin miljoonakaupungin, suurin viehätys on ihan keskusta-alueen sijasta (vaikka siitäkin älyttömästi tykkään) persoonallisissa esikaupungeissa, parhaina niistä mainittakoon Fremantle ja yllätysyllätys Subiaco. Itse asun Kwinanassa, joka ei pahemmin ole kauneudella tai palveluilla pilattu, onneksi lyhyen bussimatkan päästä löytyy Rockingham, jossa moni kavereista asuu ja josta lötyy iso kauppakeskus, kiva rantakatu vähän välimerellisellä vivahteella, biitsejä sun muuta. Rockinghamin lisäks muillekin alueille ja erityisesti keskustaan menee suhteellisen hyvin busseja ja junia. Ja mikä parasta, kymmenen dollaria (n. 7 euroa) jonka useimmiten korttiin lataan kestää ihan häkellyttävän kauan.
Allekirjoittaneelle tuli kuvanottotilanteessa nähtävästi mieleen joku ihan mahtava ajatus (joka oli pakko jakaa ihanhetinyt)
Mulla on viimeaikoina ollut päälimmäisenä tunteena kiitollisuus. Kuten eilen autossa, kun ajettiin kohti kotia, aurinko oli laskemassa ja mä tajusin juuri viettäneeni jälleen kerran ihanan viikonlopun. Lauantaina oli Tianan synttärit, joita juhlistettiin ensin isolla porukalla ravintolassa ja sieltä jatkettiin viettämään iltaa ja yötä vähän pienemällä porukalla. Oli ihan älyttömän hauskaa ja tuli taas tutustuttua paremmin mun ihaniin aussikamuihin. Muutaman tunnin yöunet nukuttiin jättikokoisessa teltassa, aamulla isäntäperhe haki mut pikku reisulle ja myös Ronjan isäntäperhe lähti mukaan. Ajeltiin ympäriinsä, käytiin lounaalla ihan super ihanassa paikassa, jonka pizza oli vähintäänin taivaallista ja paluumatkalla hypättiin Ronjan kanssa ex tempore vaatteet päällä uimaan turkoosiin mereen. Loppuun asti me ei pikku-uintia mietitty, vaihtovaatteet uupui joten ennen muutamien kauppojen kiertämistä vedettiin päälle vaan jotain mitä auton takakontista sattui löytymään. Suomessa paljain, hekkaisin jaloin, yöshortsit ja yli- iso huppari päällä ihmisten ilmoilla liikkuminen ei oo vaihtoehto, mut tääl voi liikkua just niin rennosti kuin haluaa ilman että kukaan edes silmiään räpäyttäisi.
1.& 2. Synttärimeinikejä! Tottakai kaikki illan kuvat tuli otettua vasta yön pikkutunneilla, kun mekot ja korot oli heitetty nurkkaan, yökkärit vedetty päälle ja kaikki oli ei-niin-edustavia. 3. Fremantlen vankilan Halloween Tour takasi karmivan ja mieleenpainuvan halloweenin. 4. Valmiina sukeltamaan!
Jokainen viikonloppu täällä on erilainen, mutta jotain yhteistäkin niillä usein on. Perjantaisin ja/tai lauantaisin näen yleensä kavereita ja sunnuntai on ns. perhepäivä. Ollaan nyt neljän kuukauden aikana lähestulkoon joka sunnuntai käyty jossain, lähellä tai vähän pidemmllä. Mun host- perhe on vienyt meitä niin paljon kaikkialle ja tunnenkin itseni onnekkaaksi kun olen päässyt näkemään paljon, enemmän kuin moni täällä asuva paikallinen koko elämänsä aikana.
Kaikista koulujutuista on nyt suosiolla selvitty ja nyt onkin enää pari päivää koulua ennen pitkää kesälomaa. En malta odottaa! Eilen oltiin koulun kanssa koko päivä vesi-/ huvipuistossa, Adventue Worldissa ja oli ihan törkeen hauska päivä! Uskaltaduin kaikkiin hurjimpiinkin kieputuksiin ja päivä kului tosi nopeesti, vaikka alue ei kauhean iso olekaan. Erityisesti rakastuin paikan uuteen vuoristorataan sekä mikroautoihin joiden kanssa sai kilpailla kavereiden kanssa. Pitää ehdottomsati päästä kyseiseen paikkaan uudestaan! Tänään otettiin host- vanhempien luvalla vähän omaa vapaata koulusta ja käytiin tsekkaamassa Penguin Island, nimensä mukaisesti kaunis saari, jossa oli maailman söpöimpiä pingviinejä! Mun kameran muisti täyttyikin aika hyvin pingviinikuvista, pitäis varmaan ihan oma postaus omistaa niille pikkusille.
Junon facebookiin linkittämänä päädyin haastatteluun Pekka Hyysalosta, parikymppisestä, huipulla kilpailleesta freestylehiihtäjästä, joka loukkantui vakavasti, sai huonoennusteisen aivovamman, vaipui koomaan ja menetti liikuntakykynsä. Katkeroitumisen ja periksi antamisen sijasta Pekka taisteli ja tastelee edelleen vastaan, nyt haaveenaa siintää maraton. Älyttömän inspiroiva ja kunnioitettava henkilö. Käyttäkäähän siis kymmenen minuuttia päivästänne ja katsokaa pätkä periksiantamattomuudesta täältä, saa ajattelemaan onko ne omat murheet loppujen lopuksi kuitenkaan niin suuria.
