ORIENTATION CAMP

Wow, en voi uskoa että siitä on jo viikko kun hyvästelin Suomen ja nousin lentokoneeseen kohti tuntematonta. Rankkaahan se oli, mutta oloa helpotti huomattavasti muut suomivaihtarit Tuulia, Ines, Anni ja Ada, joiden kanssa tutustuttiin jo Helsinki- Vantaalla. Matkustaessa meni lähemmäs 30 tuntia ja pieniltä vastoinkäymisiltä ei voitu välttyä.. hetken jo luultiin myöhästyvämme Lontoo- Singapore- lennolta! Hupsis, sitä se liika syventyminen Starbucksiin teettää. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja päästiin Sydneyhyn asti, jossa meitä odotti kolmen yön valmennusleiri "soft landing camp".

Ekan päivän tavoite numero yks oli pysyä hereillä, mikä tuotti hieman vaikeuksia. Ilta seitsemään asti jaksoin sinnitellä, jonka jälkeen oli pakko siirtyä nukkumaan. Huoneet määrättiin ja jaoin huoneen saksalaisten, ranskalaisten ja italialaisten tyttöjen kesken. Tosin suurin osa ajasta kului suomityttöjen kanssa, joista tuli hyvin läheisiä kuuden yhdessä vietetyn päivän aikana. Tultiin alusta alkaen loistavasti toimeen ja heitettiin läppää milloin mistäkin. 

Toinen päivä oli mun ehdoton lemppari. Kierreltiin Sydneyssä ja vaikka aikaa ei ihan hirveesti ollut niin ehtisin jo vähän ihastua. Sydneyn kaunis satama, ranta jollaista ei jokaisesta miljoonakaupungista löydy, ystävälliset ihmiset ja kaikki ne ihanat surffikaupat! Sääli että asun viiden tunnin lentomatkan päässä, Sydney olisi varmasti ollut useammankin vierailun arvoinen mesta. 

 Pohjoismaiden vaihtarit!

 Sitä ollaan niin turistia, niin turistia.... 

 Loppuleiri vierähtikin kokonaan campilla. Sanoja Not better, not worse, just different tuli kuultua kyllästymiseen asti. Saatiin paljon vaihtari- ja aussi-infoa, kilpailtiin joukkuiden kesken sun muuta. Oli tosi hyödyllistä ja hauskaakin mut itse odotin ennen kaikkea pääsyä host-perheeseen. Lauantai aamuna hyvästelin muut suomalaiset ja otin meistä viidestä ensimmäisenä suunnan kohti lentokenttää. Kentällä joutui odottelemaan aika kauan, onneksi sain seuraa ruotsalaisista ja norjalaisista vaihtareista. Lento meni yllättävän nopeasti ja nyt vietän jo kolmatta päivää isäntäperheessä. Mulla on sata ja yksi asiaa kerrottavana, mutta säästetään ne seuraavaan postaukseen ettei tästä tuu ihan kilometripostausta. Sen verran voin paljastaa että täällä sujuu kaikki hyvin, toivottavasti myös siellä maailman toisella puolen! xx