maanantai 9. joulukuuta 2013

sukellusta ja biitsiä - life is a bliss

Mikä viikonloppu! Ihana, vauhdikas ja merenläheinen.
Perjantaina lähettiin Tianan, Charissen, Jessn, Amyn ja Brooken kanssa Perthin keskustaan, eikä yksikään meistä joutunut palaamaan kotiin tyhjin käsin. Oli ihana päästä pitkästä aikaa a) viettämään kunnolla aikaa kyseisten tytsyjen kanssa ja toki myös b) shoppailemaan. Huippu päivä, jonka kruunas Subwayn myyjä, joka antoi meille ilmaiseksi subin keksejä. Kai se jotenkin aisti mun palavan rakkauden kyseisiä keksejä kohtaan.

Kotiin palatessani Ronja täällä jo odottelikin. Aikamme säädettiin, kunnes tajuttiin että parempi mennä suosiolla nukkumaan, jotta jaksetaan aamulla sukeltaa. Ja onneksi kerättiin voimia, sillä aikamoinen koitos oli meillä kahdella vastassa lauantaina!

Lähdettiin siis varhain lauantaiaamuna sukeltamaan suurehkolla sukellusporukalla. Veteen päästyämme huomasin mun painojen olevan liian kevyet ja muiden vajotessa pinnan alle jäin lähestulkoon kellumaan pinnalle. Vetovastuussa ollut ohjaaja nousikin sitten lisäämään osan omista painoistaan mun BCD:hen eli sukellusliiviin. Näin pääsin pinnan alle, mutta siinä vaiheessa muu ryhmä olikin jo kaukana näköpiiristä. Jäljellä oltiin siis ainoastaan mä, Ronja ja ohjaaja. Eipä siinä mitään, sukelleltiin kolmestaan vajaa kymmenen minuuttia, kunnes ohjaajamme oli peukky pystyssä nousun merkiksi. Pinnalla, keskellä aavaa merta hän kertoi että hän ei voi jatkaa sukellusta, koska toisen korvan paineen tasaus ei jostain syystä nyt onnistu. Hän sanoi, että voidaan halutessamme keskeyttää sukellus ja tulla hänen mukaansa tai jatkaa kahdestaan. Sanottiin jatkavamme kahdestaan ja kyseinen mies kysyi moneen kertaan ollaanko nyt ihan varmoja, kunnes antoi reittiohjeet ja päästi meidät takaisin pinnan alle. Kumpikaan meistä ei oo ennen sukeltaessa joutunut välittämään suunnistuksesta, sillä aina on ollut joku kuka on sen homma halinnut ja johdattanut oikeisiin paikkoihin. Nyt oltiin kuitenkin ihan kahdestaan keskellä merenpohjaa (merivirrat eivät tehneet duunia helpommaksi) ja sukellettiin koko aika nenät kiinni kompassissa ja noin kahden senttimetrin päässä toisistamme. Oli pakko oikeasti ottaa vastuu omasta sukeltamisesta. Mutta hei, 40 minuutissa oltiin turvallsesti ja onnellisesti rannassa. Ei eksytty, ajoitettiin sukellus täydellisesti ja molempien tankeissa oli vielä paljon paljon ilmaa jäljellä. Osattiin ottaa kaikki tekijät huomioon ja tuli niin hyvä ja itsevarmaa fiilis, kun tajus että hallitsee homman ja hätätilanteessa pärjää ilman sitä kokeneempaa sukeltajaa. Kyseisen koitoksen jälkeen oltiin molemmat ihan tajuttoman väsyneitä ja jalat tuntui painavimmilta kuin koskaan. Onneksi saatiin helpoutusta väsymykseen, kun palattiin takaisin lähtöpaikkaan, sukelluskauppaan, jonka pihalla nautittiin grillilounaasta muiden sukeltajien kanssa. Meidän sukellusryhmässä oli kolme reppureissaajaa, kanadalainen nainen ja kaksi englantilaista miestä joiden kanssa juteltiin pitkään ja oli niin inspiroivaa kuulla heidän juttujaan! Oli myös hauska kuulla samaan aikaan sekä aussi-, kanadan-, että brittienkkua. Kaikki puhuvat englantia, mutta aksentti ja jossain määrin myös sanasto eroavat niin valtavasti, että tuntuu kuin kyseessä olis ollut kolme eri kieltä!

En enää edes muista, mitä tehtiin lauantai-iltana. Taisin olla niin väsynyt, että elin puolinukuksissa koko illan. Noh joka tapauksessa sunnuntaiaamuna otettiin suunta Cottesloe beachille, hypittiin taas aalloissa, otettiin aurinkoa ja tehtiin pitkä kävelylenkki pitkin rantaviivaa jutellen siitä kuinka onnekkaita ollaankaan. Käytiin Freossa syömässä croissant- lounas/välipala/päivällinen ja kiiruhdettiin bussiin. Ilalla syötiin vielä illallista suvun kanssa ennenkuin kaaduin sänkyyn hymyissä suin, tyytyväisenä hyvään viikonloppuun.

Tänään olin ihan tosi lähellä jäädä kotiin koko päiväksi, mutta onneksi en jäänyt vaan otin bussin Freoon. Oli hassu päivä. Ihana tosin mutta ei ihan tavallinen. En mä tosin edes osaa määritellä tavallista päivää. Mutta kuitenkin, eksyin tunniksi second hand- kirjakauppaan ja astuin ulos kolme uuden kirjan kanssa. Haahuilin Freossa kuin olisin ollut siellä tyyliin ensimmäistä kertaa. Oikeastihan olin siellä viimeksi eilen. Joku koditon rastapää kutsui mua siskokseen ja pyysi rahaa. Mulla ei ollut kuin kortti mukana, joten sopersin nopeesti jotain ja yritin hymyillä jotenkin myötätuntoisesti. Joo-o. ihan kuin myötätuntoinen hymy auttaisi kyseistä miestä ostamaan ruokaa. Seuraavalla kadulla mua tultiin pyytämään naimisiin. Esitin etten olisi kuullutkaan, tuijotin vain hyvin keskittyneesti jäätelöäni. Aivan kuin se olisi ollut maailman mielenkiintoisin asia, kuin en olisi kykenevä kuulemaan mitään jäätelönsyönniltäni. Voisin ehkä vähän harjoittaa reagointikykyäni.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Mulle tulee ihan käsittämättömän hyvä fiilis näistä jutuista ja kuvista! Lomakuume ja ikävä kasvaa sietämömiin mittapuihin juuri nyt :D Joo täällä murehtii omaa elämäänsä vanha aussivaihtari heheh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha eikää ihana kuulla! :) mars takasin ausseihin vaan ;)

      Poista