Varoitus. Postaus tulee mitä luultavammin sisältämään ylitsepursuavaa positiivisuutta, rakkautta kaikkea mahdollista kohtaan, lentäviä yksisarvisia, nallekarkkeja ja ties mitä muuta. Lukekaahan omalla vastuulla.
Elämä täällä on ollut viime aikoina, sanotaan nyt suoraan, aika älyttömän ihanaa. Mun kymmenen viikon kesäloma oli huikee ja etenkin sen viimiset viikot olivat vaihtovuoden parhaita. Siinä syy miksi en oo ehtinyt teille postailemaan, oon ollut ihan liian kiireinen nauttimaan elämästä.
Mun veri muuttui loman aikana suolavedeksi. Loputtomia biitsipäiviä, surffailua, veneilyä ja sukellusta. Yhdestä päivästä kirjoitin näin:
"Tänään hyppelin koko päivän kirkkaaseen veteen Rockinghamin satamalaiturilta. Ei väliä, kuinka monta kertaa olen sieltä jo alas hypännyt, jokainen hyppy saa adrenaliinin virtaamaan. Parasta on laiturin laidalla istuskelu ja sataman ja rannan ihailu. Haaveilen joka kerta omistavani yhden vedessä liplattavista luksusveneistä tai talon, josta saisi joka päivä herätä merinäköalaan. Viimeksi yhdessä rantataloista oli vanhusbileet käynnissä. Puutarha oli täynnä päivää viettävistä eläkeläisistä jotka hilpeissä tunnelmissa vaihtoivat kuulumisiaan, ehkä muistelivat villejä nuoruusvuosiaan. Niillä näytti olemaan niin hauskaa unelmatalossan. Talolla oli nimikin - paratiisi. Mietin mielessäni, että just noin mä haluan vanhuuspäiväni viettää. Ehkä alan säästämään jo eläkettä varten."
Yks rantapäivä jäi erityisesti mieleen. Sinä päivänä uiskenneltiin Cottesloella täydellisessä auringonlaskussa pienellä porukalla ja sen jälkeen päädyttiin täysin random synttäri grillibileisiin. Yksi syistä miksi rakastan Ausseja; ihmiset täällä on niin älyttömän vieraanvaraisia. Oli kaiken kaikkiaan maailman oudoin mutta erittäin mieleenpainuva ilta ja yö! Kaipaan noita lomaviikkoja ja tuun aina kaipaamaan, niin ihanaa ja huoletonta aikaa.
Tuntuupa oudolta kirjotella hirveen "vanhoista" jutuista täällä, tuntuu että lomasta on aikaa jo pieni ikuisuus.
Yks ihan pikkujuttu mulla on jäänyt blogin puolella mainitsematta. Me pyörähdettiin viikkoja sitten BALILLA. Oltiin reissussa tyttöporukalla Ronjan, mun host- äidin ja Ronjan host- äidin kanssa. Bali oli
rakkautta. Vajaa viikko, joka unelmasaarella vietettiin tuntui ihan joltain epätodelliselta unelta. Ehdottomasti yksi tän vuoden kohokohdista. Kaikki oli niin kaunista, erityisesti ihmiset. Elämänasenne on balilaisilla niin kohdillaan, en oo koskaan tavannut yhtä onnellisia ja lämminsydämisiä ihmisiä. Ehdittiin näkeä ja kokea suht lyhyessä ajassa vaikka mitä. Apinametsä, safari, norsuilla ratsastusta, loputtomia riisipeltoja ja temppeleitä, uusia makuja ja hajuja, pitkäksi venähtäneitä öitä. Ja mä rakastuin Indonesiaan korviani myöten. Kaikki ne kaaosmaiset kadut, trooppinen ilmasto, ruoka... Ihan ehdottomasti yksi upeimmista paikoista missä olen koskaan käynyt. Yritäpä oleilla Balilla ja olla kiukkuinen - ei muuten onnistu, koko paikka huokuu hyväntuulisuutta ja rentoa elämänasennetta. Meidän taksikuskimme kutsui meidät kahville kotiinsa. Yksi suuri perhe asui yhdessä huoneessa peltikaton alla, valmisti ruokansa lattialla ja vaikutti super onnelliselta sekä ylpeältä omistamastaan, nimittäin tiiviistä ja rakastavasta perheestä. Voih, voisinko paluulennolla Suomeen poiketa pikaisesti Balin kautta, tsekata parit temppelit lisää, juoda halpoja cocktaileja ja käydä moikkaamassa pikkunorsuja.
Suoritin myös Advanced Scuba Diving kurssin eli otin seuraavan askeleen laitesukellusessa. Kurssi kesti muutaman päivän ja oli älyttömän antoisa. Plus meillä oli paras ryhmä mukaanlukien häiritsevän hyvännäköinen meribilsan opiskelija, yritä siinä sitten keskittyä meren alla suunnistamiseen - ei oo muuten ihan helppoa. Haha eivaan hyvällä menestyksellä mentiin kurssi läpi. Parasta oli pari venesukellusta, jotka tehtiin venematkalla Rottnest saarelle. Tohon kurssiin kuului tosi vähän oppitunteja, melkein koko aika viettettiin pinnan alla oppimassa. Kurssi sisälsi yösukellusta, syäsukellusta (yli 14 metrin syvyydessä sukeltamista), veden alla suunnistusta ja vaikka mitä muuta. Kasvatti kyllä todella taitoja ja itseluottamusta sukeltajana! Mun ehdoton lemppari oli yösukellus. Ajatus pilkkopimeässä sukeltamista vähän jännitti etukäteen mutta pinnan alla kaikki murheet unohtui ja yösukeltaminen oli ihan äärimmäisen rentouttavaa ja jotain ihan erilaista. Siellä isojen taskulamppujen kanssa tutkittiin kaikenlaista - yöaikaan on mahis nähä paljon jänniä juttuja, joita ei pysty näkemään päivisin. Tällä hetkellä mulla on vajaa kolmekymmentä sukellusta takana ja takaisin ei oo sukelluksesta paluuta. Oon jopa pohtinut lähitulevaisuudessa tekeväni pari kurssia lisää ja valmistuvani sukellusopettajaksi/-oppaaksi, Just tällä hetkellä en osaa miettii hirveen monta kiehtovampaa ammattia. Niin ja sukelluksesta puheen ollen lunastin vihdoin mun joululahjaksi saadun haisukelluksen, siitä kokemuksesta voin kirjoitella lisää myöhemmin
Etenkin nyt kun kotiinlähtö lähestyy, jokainen päivä tuntuu pieneltä seikkailulta. Mulle on tapahtunut niin paljon kaikkea käsittämättömän ihanaa, että on kovin vaikeaa pitää teitä mukana. Hyvä kun itse pysyn joten kuten perässä. Mulla on kausikortti Adventure Worldiin, siellä on tullut pyörittyä monia monia päiviä. Vietettiin myös päivä, tai oikeastaan yksi parhaista päivistä ikinä, Good Life festareilla ja muutma viikko sitä ennen käytiin katsastamassa myös Aviciin ihan huikee keikka. Good Life festareilla oli mieletön artistikattaus ja fiilis. Martin Garrix, Deadmau5, Macklemore, Knife Party, Hardwell yms. yms. sekä uutena rakkausbändinä Rudimental. Ainiin mun ehdoton suosikki Arctic Monkeys saapuu muuten Perthiin muutama hassu päivä mun lähdön jälkeen blääh. No mutta anyways Good Life oli parhautta, paljon tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Päädyttiin myös jotenkin kummallisesti yhteen mosh pitiin Ronjan kanssa. Tai ehkä jopa muutamaan. Ainoina tyttöinä. Hupsista.
Mä oon koko päivän pomppinut jossain katonrajan tienoilla innostuksesta, sillä huomenna on KAUAN odotettu school ball!!! Luvassa siis valmistautuminen kotona, Tianalle ottamaan kuvia ja hypettämään edessä olevaa iltaa ja sieltä limusiinilla meiän Ball- paikkaan Perthin keskustaan. Tanssia, ruokaa ja hauskanpitoa mun rakkaiden aussi- ihmisten kanssa ja tanssiaisista suunnataan puolenyön aikaan after partyihin. Mun odotukset on niin korkeella; haluun vaan nopeesti nukkumaan, jotta huominen kottais mahdolisimman pian!
Halusin lähinnä tulla kertomaan, että elossa ollaan, niin elossa kuin vaan voi olla. Mun kotiinpaluun on alle kuukausi ja nyt aion elää joka hetken satakymmenen prosenttisesti. Ja sitten muutaman viikon päästä lähteä kotiin rakkaiden luo onnellisena, kohti uusia seikkailuja ja tietäen, että vietin juuri aika hiton hyvän vaihtovuoden.
Tanssiaiset olivat siis reilu viikko sitten perjantaina ja mulla oli koko päivä vapaata koulusta, mutta heräsin silti jo puoli seitsemän aikaan enkä todellakaan saanut enää unta. Kävin koko aamun niin ylikierroksilla innostuksesta, että saksalainen host- siskonikin totesi, että nyt rauhotut tai en pysty viettämään koko aamupäivää sun kanssa. Päätin keskittää kaiken energian kokkailuun ja hartaudella kokkailinkin meille ison kasan pannukakkuja. Jotenkin se päivä vaan vierähti ja siinä kahden paikkeilla taidettiin aloittaa valmistelut. Eniten aikaa meni mun hiusten väkertämiseen - mun host-äiti teki mun kampauksen ja olin ihan huippu tyytyväinen. Kyseinen letti-kihara-nuttura kyhelmä pysyi ihan sairaan hyvin aamun pikkututunneille asti läpi monen tunnin kreisibailauksen. Tein itse sekä oman, että host-siskoni juhlameikin ja vaikka itse sanonkin, niin lopputulos oli oikein hyvä! 
Viiden maissa tavattiin pienellä porukalla Tianan luona. Otettiin aikamme kuvia ennenkuin oli aika nousta limusiinimme kyytiin. Hetki myöhemmin limusiini kurvasi pois pihalta, kaikki vilkuttivat vanhemmilleen täynnä jännitystä; tästä se alkaa, vuoden odotetuin ilta. Pian tunnelma vapautui ja hehkutus alkoi, musa soi ja hymyt olivat herkässä. Käytiin King's Parkin kautta ottamassa kuvia Perthin pilvenpiirtäjät taustana mutta valitettavasti kuskimme otti kuvat omalla kamerallaan luvaten lähettää ne meille, eipä ole mitään kyseisistä otoksista kuulunut.
Saavuttiin juhlapaikalle, Perthin keskustaan Hyatt Regency luksushotellin tiloihin. Tavattiin hotellin edustalla muu juhlaväki, porukka saapui paikalle mitä erilaisimmilla kukuvälineillä; oli bilebussia, vanhanajan autoja sun muuta. Hetken odoteltuamme päästiin viimein kauniisti koristeltuun tilaan. Seuraavat viisi tuntia menivät ihan tajuttoman nopeasti. Suurimmaksi osaksi ilta kului DJ:n tahtiin tanssiessa, syöden ja jutellen. Mut löysi tanssilattialta lähes koko illan ajan ja muutaman tunnin jälkeen korkokengät löysivät tiensä nurkkaan. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Puoliltaöin jätettiin juhlapaikka ja otettiin suunta kohti afterball- bileitä. En ikinä unohda limusiini matkaa jatkobileisiin. Koko tilannetta miettiessä mut valtas ihan mieletön onnellisuuden tunne. Siinä mä istuin limusiinissa mun rakkaiden kavereiden kanssa, ihmisten joiden olemassaolosta en edes tiennyt yhdeksän kuukautta sitten, matkalla erittäin onnistuneista tanssiaisista jatkoille.
Ja onnistuneita tanssiaisia seurasi yhä onnistuneemmat sekä erittäin villit jatkot. Mulla oli niin tajuttoman hauskaa koko yö. Bailaus jatkui aamuun asti, vasta viiden-kuuden välillä päädyttiin pihalle pystytettyyn telttaan nukkumaan. Multa löytyy jatkoilta tasan yksi kuva; löydettiin buddha- patsas, jonka kanssa oli ihan pakkopakko saada yhteiskuvaa..
