torstai 20. kesäkuuta 2013

Beginnings are usually scary and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it worth living


Tänään jäljellä 50 päivää, TJ38, TJ25, TJ18... jo hetken aikaa pävät ei oo ollut vain päiviä, pelkkiä keskiviikkoja tai perjantaita, vaan viimeisiä tilaisuuksia ottaa kaikki irti ajasta ennen lähtöä. Ei, mä en ole jättämässä elämä täällä ikuisesti taakseni, mutta kun koskaan ei tiedä miten asiat on kun palaa takaisin. 
 Ja yhtäkkiä sitä tajuaa, ettei yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea mitä haluais ennen lähtöä. Mulla on ollut huikee kesä tähän asti ja tuntuu, että se loppuukin ihan kesken. Oon mökkeillyt kavereitten kanssa, bailannu Aviciin keikalla, toteuttanu monta hullua päähänpistoa, nauranu niin että en saa henkeä ja ennen kaikkea pitänyt törkeen hauskaa! 

Älkää ymmärtäkö väärin, hetkeäkään en oo katunut päätöstä hakea vaihtoon. Silloin tällöin iskee vaan hirvee haikeus, koska onhan 10 kuukautta ihan hemmetin pitkä aika. Mielessä pyörii sata ja yksi kysymystä. Pärjäänkö mä? En kai jää yksin? Pieni huolestuneisuus on kuitenkin aika pieni hinta siitä, että mun unelma käy vihdoin toteen. Ja sitä paitsi  asioilla on tapana järjestyä - siitä ajatuksesta pidän kiinni. 
No tulipas pikaset pohdinnat! Välillä vaan on hyvä vähän selkeyttää ajatuksia kirjoittamalla, vaikka teksti sitten jäisikin hieman lyhyemmäksi. Nyt lähden kääntymään Hilkalla, josta mökille viettämään iltaa sukulaisten ja perheen kanssa. Huomenna otetaan vihdoin tyttöjen kanssa suunta kohti Yyteriä!! 
Viettäkää elämänne juhannus ihanat 

4 kommenttia:

  1. Ei enää montaa päivää! 18, iiiks! Vähä alkaa jo jännittämään..

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat tosi ihanasti ja oot todella nätti!:) Jään innolla seurailemaan Australian matkaasi !:)

    VastaaPoista