tiistai 10. syyskuuta 2013

team auringonotto

Näin unta, että olin osa näytelmää keskellä metsää. Metsä oli hyvin pimeä, katsojista näkyi vain pimeydessä loistaneet silmät. Näyttämönä toimi suuri, ränsistynyt talo ja mun kanssa näytteli kourallinen suomikamuja. Yhtäkkiä kaikki katsojat olikin poissa, talo alkoi sortumaan päälle ja ehei, ei siinä vielä kaikki - meitä jahtas talon lahoavassa porrassokkelossa ällöttävä örkkimörkkiyksilö.
En edes muista miten uni päättyi. Mutta eikö noi painajaiset yleensä lopu tasan siihen kohtaan kun olet just kuolemassa. Tai sitten mun muisti pettää, nään nimttäin hyvin harvoin painajaisia. Mulle painajaiset liittyy ainoastaan aikoihin, jolloin mieli on vähän maassa ja pääkopassa poukkoilee ihan liian monta kysymystä.
Siinä missä viime postauksessa koko elämä hymyili ja kaikki oli vähintäänkin maailman ihaninta, viime aikoina mukaan on liitynyt myös vähän huonompia fiiliksiä. Suurimpana syynä tähän on ollut sairastelu; kun viettää pari päivää vaan yksin kotona, ehtii käymään läpi monenlaisia ajatuksia. Ja sieltä se sitten viime viikolla ekaa kertaa kunnolla iskikin, koti-ikävä. Onneksi kuitenkin suht nopeesti selätetty sellanen. Tällä hetkellä koti-ikävän sijasta tunnenkin ainoastaan suurta kiitollisuutta tästä kaikesta. Vaikka ikävöin Suomi- ihmisiä ihan mielettömästi, ei sitä voi jäädä koko vuodeksi tuleen makaamaan.
Yölliset outoudet ei oo rajotunnu ainoastaan painajaisiin. Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin kello kolme yöllä tietoon, että talossa tulvii. Jos oikein ymmärsin, niin syynä oli rikki mennyt lämminvesivaraaja. Pyyhearmeijan avulla vedestä onneksi selvittiin ja päästiin jatkamaan yöunia. Oltais saatu jäädä kotiin seuraavaksi päiväksi ja varmasti oltaiskin, ellei koulussa ois ollut sport carnival perjantaina. Meidän koulu oli siis jaettu neljään eri väriseen tupaan ja tuvat kilpaili keskenään erilaisten lajien merkeissä. Kaikki oli pukeutunut oman tuvan väreihin ja jotkut oli panostanut vielä vähän enemmänkin ja ihmisjoukossa näkyi niin hippejä kuin keijukaisiakin. Punainen tupa on yleensä vienyt joka vuosi voiton, mutta tällä kertaa se oli yllätykseksi mun tupa - sininen. Olis tietty hienoa, jos voisin sanoa olevani jotenkin osallisena tohon voittoon, mutta myönnettäköön, että itse kuuluin lähinnä team auringonottoon koko pävän. Yhden palloviestin kävin tosin vetäsemässä, muuten aika vierähti vaan karnevaalifiiliksestä nauttien. Suoraan koulusta suunnattiin pienellä porukalla Rockingamiin ja Palm Beachille ja käytiin vielä syömässä Ausseissa hyvin suosittu fish&chips. Julkinen liikenne täällä on edelleen silloin tällöin yks iso mysteeri mulle ja myöskään perjantaina en ihan ilman kommelluksia päässyt kotiin. Pääsinpähän kuitenkin ja ensi kerralla taas vähän viisampana.
Karnevaaleista mahdollisesti kuvia tulevissa postauksissa, kun oon saanut siirrettyä ne ensin kännykästä koneelle. Tän postauksen kuvituksena toimii muutama otos sunnuntain retkestä vähän pohjosempaan päin. Käytiin siis tsekkaamassa Pinnacles, autiomaa täynnä erilaisia suuria kiviä. Toi alue on siis ihan valtava ja yks sellasista pakollisista turistinähtävyyksistä, kun tänne päin saapuu. Vaikuttava paikka, vaikkakin mun kohdalla riemunkiljahduksia aiheutti ennemminkin ympärillä avautuneet valkoiset biitsit ja turkoosi meri.
Mun vapaa-aikaan on lisäksi kuulunut biljardia keskustassa, vähän shoppailua, kahvittelua, malttamatonta Exmouthin reissun odottelua sekä ahkeraa sukellusteorian pänttäämistä. Perjantaina starttaa siis mun sukelluskurssi ja vaikka vähän jännittääkin, en malta odotta mun ensimmäisiä hengenvetoja pinnan alla. Intoa ei suinkaan vähennä se, että tiedän pääseväni Exmouthissa sukeltamaan paikassa, joka on listattu maailman top10 parhaiden sukelluspaikkojen joukkoon. Ja lähtö koittaa siis ensi viikon sunnuntaina! 

Mulla on niin paljon mistä kirjottaa ja nyt kun energiaakin taas löytyy, aion toden teolla kiristää postaustahtia. Palaillaan siis uusien juttujen merkeissä ehkä jo huomenna, stay tuned! xx

6 kommenttia:

  1. Hei! Sun blogi on ihana! Itse ajattelin lähteä myös vaihtoon Australiaan. Oletko itse tyytyväinen maa valintaasi ja suosittelekto sitä? Ettei sua kaduta että et esim lähtenyt sinne suureen ja ihmeelliseen Amerikkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen koko sydämestäni :) En sano, että tä on välttämättä kaikille se paras vaihtoehto mutta mun kohdalla maavalinta meni ihan nappiin, en kadu tippaakaan ja Australia tuntuu tosi "omalta". Maata kannattaa miettiä tarkkaan, mut mun mielipide on et lähde ehdottomasti Australiaan jos yhtään aussielämäntyyli ja kulttuuri viehättää!

      Poista
  2. Hei itse kans haaveilen aussivuodesta, mut raha on ongelma... Paljonko sulla menee siellä elämiseen kuussa?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en uskalla heittää mitään summaa, vaihtelee niin älyttömästi... jos pihistelee ni voi selvitä ehkä alle satasella kuussa, mulla on menny paljon enemmän rahaa johtuen mm. sukellukurssista, koulupuvusta, ulkona syömisestä yms.

      Poista
  3. Oi aivan ihana postaus! Ootko pitänyt blogia ennenkin, oon aika varma että oon nähnyt sut jossain muussakin blogissa? Oon niin kateellinen sulle tosta aussimenosta! Oon aina halunnut matkustaa sinne! ehkä vielä joskus :) Onks sulla muuten muita kavereita vaihdossa joilla on blogi pystyssä ja pystytkö jossain yhteydessä linkkailemaan niitä, ois ihana lukea muidenkin kokemuksia vaihdosta kun itsekkin oon nyt täällä jenkeissä! Oot muutenkin aivan uskomattoman hyvä kirjoittaja! Yks mun lemppareista :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://kerttumaista.blogspot.com jeps, tuolta löytyy mun vanha blogi, tosin näin jälkeenpäin en erityisen ylpeä tosta ole :D Ja todellakin, if you can dream it you can do it ;) Ja löytyy vaihdossa olevia kamuja ja ihan huippublogeja, linkkailen tässä lähipäivinä! :) paljon kiitoksia <3

      Poista