G'day! Host- vanhemmat lähti sukellusreisulle viikonlopuks ja koska multa ei sukelluslupia vielä löydy, päätin majoittua Ronjan isäntäperheen luokse. Viikonloppuun kuului shoppailua ihanan edullisessa ostoskeskuksessa, paljon leffoja, vielä enemmän herkkuja sekä lempparikaupunki Perth ja King's Park! Lauantaina oli lisäksi tarkotus suunnata pihakemuihin, jotka kuitenkin peruuttiin huonon sään takia. Kesä, tuu jo... Sunnuntaina säät kuitenkin suosi ja päästiin tsekkaamaan yks tän alueen tunnetuimmista paikoista, Perthin Kings Park. Ei ehkä kuulosta maailman mielenkiintoisimmalta paikalta, mut kyseessä ei kuitenkaan oo ihan mikä tahansa puisto. Kooltaan toi on ihan käsittämättömän iso ja näkymät on upeet joka suuntaan. Ei yhtään huonommat maisemat lenkkeilyyn tai piknikiin! Puisto myös tuoksui ihanalta, en tosin tiiä tuoksuuko siel aina noin hyvältä vai oliko syynä just loppunut sade. Anyways, vierailemisen arvonen paikka jossa pitää päästä käymään uudestaan vielä yöaikaan, silloin näkymät on varmaan vielä sata kertaa huikeemmat. Perthistä jatkettiin Fremantleen, pienehköön satamakaupunkiin Perthin vieressä, jossa oon pari kertaa vieraillu ja joka on ihan älyttömän söpö. Niin suuri ero Perthin pilvenpiirtäjiin ja miljoonakaupunkifiilikseen. Nautittiin hetki satamakaupungin tunnelmasta ja vedettiin vielä churrot ja valkosuklaakaakaot naamaan.
Koulu
Senkin uhalla, et tästä tulee ihan kilometripostaus haluun kirjottaa mun koulusta, josta en oo vielä pahemmin blogin puolella kertonu. Opiskelen (jos sitä nyt voi opiskeluks sanoa) siis Gilmore Collegessa, vuosiluokalla 11. Neljä päivä oon noilla hoodeilla pyöriny ja jokanen päivä on mennyt edellistä paremmin. Eka päivä oli yhtä kaaosta. Opettajilla ei ollut aavistustakaan mun saapumisesta ja olin ihan hukassa monien koulurakennusten kanssa. Tauot meni kansliassa käytännön juttuja säätäessä enkä oikeen ees päässy tutustumaan ihmisiin. Oppilaat kyllä otti mut oppitunneilla paremmin kuin hyvin vastaan, mut silti ekasta päivästä jäi vähän huono maku. Onneks maanantai oli jo huimasti parempi. Tällä viikolla oonkin saanut tutustua lukemattoman moniin ihmisiin ja luokkahuoneetkin löytyy lähes ongelmitta. Ei oo ihan tuulesta temmattu juttu et aussit on mukavaa porukkaa. Kaikki on ollu tosi ystävällisiä ja jaksaa olla kiinnostuneita; on ihanaa kun ihmiset vielä koulupäivänkin jälkeen tulee kyselemään kuulumisia facebookissa. Oon kiitollinen et mut on otettu mukaan suunnittelemaan niin viikonlopun menoja kuin ens maaliskuisia tanssiaisia. Tauot oon tähän mennessä viettäny vähän kenen sattuu kanssa, niinsanottu "oma porukka" on vielä löytämättä, mutta eiköhän sekin ajan kanssa. Toisin kun vielä viikko sitten luulin, oon samalla luokalla vuotta nuorempien kanssa. Ysikutoset valmistuu jo ens marraskuussa, joten ei olis ollu järkeä viettää vuosi puoliks eri luokalla. Tosin monissa aineissa, kuten liikunassa, vuosiluokkia 11 ja 12 on sekotettu, joten en edes aina tiedä kumman vuoden opiskelijasta on kyse. Ja eipä sillä niin väliäkään, huipputyyppejä tuntuu löytyvän molemmista.
Opiskelu ja koulu täällä on monessa suhteessa kuin suoraan toiselta planeetalta. Ei omia oppikirjoja tai läksyjä. Tunneilla ei viitata, opettajia ei kuunnella, joka tunti joku lentää luokasta ulos, puoli luokkaa istuu kuulokkeet korvilla ja välillä mietin miten kukaan ikinä oppii mitään. Monilla tunnella opettajat ja oppilaat heittää paljon läppää keskenään ja meno on vaan niin paljon chillimpää. En todellakaan usko et kaikki Australian koulut on näin villiintyneitä, oonkin monen oppilaan suusta kuullut Gilmore Collegen olevan vähän omaa luokkaansa. Eipä haittaa mua, ihan tervetullutta vaihtelua.
Oppitunnit kestää 60min ja koulu alkaa aina 8.30. Kaks tuntia koulua - puolen tunnin tauko - kaks tuntia koulua - puolen tunnin tauko - tunti koulua. Tolla kaavalla päivät menee tosi nopeesti. Kouluruokailua ei ole, vaan kaikki tuo omat eväät tai vaihtoehtosesti ostaa jotain koulun ylihinnoitellusta kanttiinista. Koulupuvun suhteen ei olla hirveen tarkkoja, mäkin korvaan koulun tuulitakin omalla samansävyisellä maiharilla. Sääntöjä riittää, mutta niitä ei pahemmin noudateta, eikä monet opettajat jaksa välittää. Ainoa sääntö mistä ollaan tarkkoja on, että koulualueelta ei saa poistua (sen varmistaa kyllä jo massiiviset, lukitut portit).
Mun lukujärjestyksestä löytyy kuus ainetta ja ne on:
Outdoor education - ehdoton lemppari! En löytäny tälle suomenkielistä vastinetta, mut liikuntaa ulkona yhdistettynä terveystietoon. Paras opettaja ja ryhmä; tähän mennessä ollaan lenkkeilty, nyrkkeilty ja tehty terveysesitelmää. Ens viikolla lähetään kalliokiipeilemään ja luvassa on myös mm. snorklausta! Meiän ryhmässä on vaan pari tyttöä, mut hyvin ollaan pysytty poikien vauhdissa.
Matikka - tätä en olis lukujärjestykseeni halunnut, mut se tulee kuitenkin jokaselta koulun oppilaalta löytyä. Mut laitettiin automaattisesti heikoimpaan matikan ryhmään, mut vaihdoin sen astetta vaikeempaan. Alko turhauttaa kun vaikeimmat laskut oli niitä seiskaluokan nopeus on matka jaettuna ajalla- laskuja. Eipä tän hetkinenkään matikka mitään rakettitiedettä oo, tällä hetkellä lasketaan pinta-aloja..
Career & enterprising - Ehkä turhin aine ikinä, mut ei haittaa; hyvää porukkaa ja hauska ope. Tuolla ei oikeesti tehä mitään oon nyt neljällä tunnilla ollu ja oppilaat on sinä aikana tehny ehkä kaks tehtävää ja muun ajan vaan jutellu, kuunnellu musaa, pelannu korttii ja nukkunu. Kurssin aihe on siis urajutut, mutta eipä sillä niin merkitystä
Liikunta & valmennus - Toinen suosikki, tähän mennessä ollaan pelattu korista ja lentopalloa sekä opiskeltu pikkulasten valmentamista. Täällä liikunnassa on tytöt ja pojat samassa ja siihen sisältyy aina myös pakollista valmennusteoriaa.
Englanti - Ei mitään ihmeellistä, ollaan tähän mennessä luettu kirjaa ja katottu elokuvaa. Oon heikoimmassa ryhmässä, joten taso ei todellakaan oo kovin korkeella
Musiikki - Yritin vaihtaa musan pois, kun huomasin siellä olevan melkeinpä vaan bändijuttuja. Ainoo mihin mulla olis ollut mahis vaihtaa oli kuitenkin mantsa, joten päätin pitäytyy musiikissa. Otinkin siis pikku haasteen vastaan ja muutaman kuukauden päästä esiinnyn koko koulun sekä vanhempien edessä bändin rumpalina...oh gosh, no oli se parempi vaihtoehto kun laulaminen!
Iso hatunnosto, jos jaksoit kaikki mun höpötykset lukea. Nyt kauniita unia, mä palailen bucket list- postauksen merkeissä niin pian kun mahdollista.
Niin ja teitä ihania on ilmestynyt lukijoiksi huikean monta lisää, pusuja ja iso kiitos kaikille! ♥
Oli pieni pettymys mulle et koulu ei alkanukaan vielä tänään. Ei sillä että kaipaisin opiskelua, aikaisia aamuja ja kokeita, mut haluisin vaan mahdollisimman nopeesti päästä tutustumaan ihmisiin. Nä vapaapäivät on ihania; lenkkeilen ympäriinsä, kirjotan, kuvailen, pyörin ostoskeskuksessa ja tutustun uusiin makuihin ja paikkoihin. Pääsen tekemään asioita, joihin kotona Suomessa ei tuntunut aika riittävän. Viihdyn erittäin hyvin yksin ja omien ajatusteni kanssa, mut liika on liikaa ja loppujen lopuksi oon kuitenkin ihminen, joka tykkää mielummin tehdä asioita seurassa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo vai miten se meni. Niistä hetkistä, kun syödään ja jutellaan host- vanhempien kanssa illalla yhdessä pöydän ääressä, onkin muodostunut mun lempparihetkiä. Rakastan sitä, kuinka intohimoisesti nä suhtautuu ruokaan. Vielä ei oo kertaakaan ollut einesruokaa, kaikki kokataan itse ja pitkän kaavan mukaan (poikkeuksena pizzan kotiin tilaaminen). Täältä löytyy jos jonkinnäköistä keittokirjaa ja host-äidin lempipuuhaa on uusien reseptien etsiminen ipadiltaan. Ruoka on älyttömän hyvää ja melkeinpä aina terveellistäkin. Vielä kun saisin stopin mun loputtomalle TimTam himolle... aussien suklaakeksejä ja ah, niin hyviä!
Lauantaina lähdettiin katsomaan aussieläimiä ja otettiin sukulaisperheen saksalaisvaihtari Ronja myös mukaan. Oon onnekas kun mulla on ollut Ronja täällä. Alusta asti ollaan oltu samalla aaltopituudella ja koska en tunne viellä täältä lähes ketään, on Ronjasta saanut paljon seuraa ja tukea. Ollaan pidetty leffailta, vietetty ihana päivä kahdestaan Perthin keskustassa ja ajeltu ympäri kaunista lähialuetta host- vanhempien kanssa. Ja lauantaina vietettiin siis koko päivä aamusta 
Lauantaina näin ensimmäistä kertaa (elävän) kengurun. Mun mielikuva Australiassa joka puolella pomppivista kenguruista romuttui heti ekana päivänä. Viikko sitten näin kyllä jo yhden - kuolleena tienlaidassa. Mun reaktio siihen oli varmasti näkemisen arvoinen ja ainakin host- vanhemmat & Ronja sai päivän naurut. Ensin kiljasin riemusta, heti perään tajusin kengruruparan olevan kuollut ja pettyynenä totesin "oh, it's dead". Sain pointsit kotiin siitä, et oon fiksumpi ku perheen edellinen ruotsalaisvaihtari, joka luuli vuoden ajan kaikkien kuolleiden, tienlaidassa makaavien kenguruiden vaan nukkuvan.
Hups, pikku poikkeaminen aiheesta. Nähtiin siis huima määrä kenguruita, mutta myös dingoja, maailman ihanimpia pikkuponeja, wallabyja ja ja vaikka mitä muuta. Voiton sekä mun sydämen vei kuitenkin ehdottomasti koalat! On ne vaan niin söpöjä ja vielä kun sain yhden syliin, olin myyty. Pitääkin toukokuussa jättää matkalaukkuun tilaa yhdelle lisämatkustajalle. 
Muutama tunti vierähti nopeasti ja ravintolan kautta lähdettiin kohti kotia. Tai niin mä aluksi luulin, sillä oman sängyn sijasta matka jatkui Ronjan host- vanhempien kotiin, jossa odotti iso, koristeltu ja katettu autotalli. Hyvää ruokaa ja juomaa, ihmisiä ikähaarukaltaan laidasta laitaan, puheensorinaa, tervetulaislahjoja.. ihana ja niin aussityylinen ilta. Eilen oli vuorostaan meillä vieraita, sillä talo täyttyi alueen vaihto-oppilaista perheineen. Päivä kului grilliruoan parissa ja hyvin kansainvälisissä merkeissä, laskin meitä olleen kuusi eri kansalaisuutta saman pöydän ääressä! Lisää kuulumisia ja kuvia viime päiviltä huomenna, tän postauksen kuvituksen halusin omistaa vain ja ainoastaan karvaisille söpöliineille. Take care ja nauttikaa lomasta, mulla sitä on jäljellä enää yks päivä... kääk keskiviikkona kouluun!
Ekan päivän tavoite numero yks oli pysyä hereillä, mikä tuotti hieman vaikeuksia. Ilta seitsemään asti jaksoin sinnitellä, jonka jälkeen oli pakko siirtyä nukkumaan. Huoneet määrättiin ja jaoin huoneen saksalaisten, ranskalaisten ja italialaisten tyttöjen kesken. Tosin suurin osa ajasta kului suomityttöjen kanssa, joista tuli hyvin läheisiä kuuden yhdessä vietetyn päivän aikana. Tultiin alusta alkaen loistavasti toimeen ja heitettiin läppää milloin mistäkin. 
Toinen päivä oli mun ehdoton lemppari. Kierreltiin Sydneyssä ja vaikka aikaa ei ihan hirveesti ollut niin ehtisin jo vähän ihastua. Sydneyn kaunis satama, ranta jollaista ei jokaisesta miljoonakaupungista löydy, ystävälliset ihmiset ja kaikki ne ihanat surffikaupat! Sääli että asun viiden tunnin lentomatkan päässä, Sydney olisi varmasti ollut useammankin vierailun arvoinen mesta. 
Loppuleiri vierähtikin kokonaan campilla. Sanoja Not better, not worse, just different tuli kuultua kyllästymiseen asti. Saatiin paljon vaihtari- ja aussi-infoa, kilpailtiin joukkuiden kesken sun muuta. Oli tosi hyödyllistä ja hauskaakin mut itse odotin ennen kaikkea pääsyä host-perheeseen. Lauantai aamuna hyvästelin muut suomalaiset ja otin meistä viidestä ensimmäisenä suunnan kohti lentokenttää. Kentällä joutui odottelemaan aika kauan, onneksi sain seuraa ruotsalaisista ja norjalaisista vaihtareista. Lento meni yllättävän nopeasti ja nyt vietän jo kolmatta päivää isäntäperheessä. Mulla on sata ja yksi asiaa kerrottavana, mutta säästetään ne seuraavaan postaukseen ettei tästä tuu ihan kilometripostausta. Sen verran voin paljastaa että täällä sujuu kaikki hyvin, toivottavasti myös siellä maailman toisella puolen! xx
Yks läksärikuva vielä tähän väliin, lisää kuvia viimepäiviltä postailen sitten maailman toiselta puolen. Nyt BYE FINLAND, HELLO AUSTRALIA! Pitäkää lippu korkeella ;-) 
Tänään aloin vihdoin suunnittelemaan matkalaukun sisältöä! Käytännössä se meni niin, että vedin hetken mielijohteesta kaikki vaatteet ja asusteet lattialle yhteen isoon kasaan ja aloin lajittelemaan. Mukaan vaihtoon, jää kotiin, lahjotan kavereille, mukaan... kaikkien vaatteiden läpikäyminen oli ihan sairas urakka ja näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut olemassa helpompikin tapa pakata. Tehty mikä tehty.
Sain kuin sainkin taottua päähäni, että ei, mä en voi ottaa mukaan viittä takkia tai laukkuja joka värissä. Farkkujenkin määrän sain supistettua vain neljään pariin. Urakan jälkeen oli ihana hemmotella itseään kampaajalla. Mitään mullistavaa ei tehty, mut sen verran että omaan silmään peilikuva näyttää nyt huomattavasti raikkaammalta. Ja no mähän voisin maksaa vaikka jo pelkästään siitä ihanasta kampaajan jälkeisestä tuoksusta hiuksissa, ihan rakkautta. 
Mulle iski ihan hullu energiapiikki, joita mun kaltaselle yöeläjälle voi tulla ainoastaan öisin. Kävin pikku lenkillä ja siivosin huoneen kaappeja - ja kello tosiaan lähestyy kolmea. Nukkumaanmeno ei olis mun kohdalla yhtään huono ratkasu, huomenna pitäis olla heti aamusta liikenteessä. A p u a.. nyt taitaa alkaa se kauan pelätty ja täyteen buukattu vika viikko Suomessa!